Kasvikynttilät ja tulipalo: miksi kuivat kukat syttyvät
Kynttilä seisoo tammilaudalla, sydänlanka palaa vakaasti keskellä, liekki on kullankeltainen. Vahaan on valettu kolme ohutta kuivattua eukalyptuksen oksaa, laventelin tähkä ja kaksi havunversoa. Sommitelma kuin näyteikkunasta. Kuvitellaan, mitä pinnan alla tapahtuu. Avoimesta ikkunasta tai ilmastoinnista tuleva veto työntää liekkiä muutaman millimetrin sivulle. Keltainen kärki kietoutuu kuivan lehden reunan ympärille, lehti käpristyy ja rätisee. Hetken kuluttua toinen verso syttyy. Sulanut vaha valuu seinämää pitkin, oksat muuttuvat soihduksi, liekki hyppää rajusti ylös. Ilmiöllä on tarkka nimi: flashover. Ja tarkka kemiallinen ankkuri: eukalyptolin (1,8-sineoli) leimahduspiste on 49 °C. Juuri tästä syystä yhdysvaltalainen kynttilänvalmistajien järjestö (NCA) kehotti riippumattomien laboratoriokokeiden jälkeen kuluttajia olemaan sytyttämättä näitä kasvikynttilöitä.
Viiden kasvimateriaalin kemia: eukalyptoli 49 °C hälyttävänä lukuna
Kuivat kasvit kynttilässä eivät ole koristeita. Ne ovat polttoaineseos. Sen ratkaisee viisi konkreettista lukua, kunkin yleisimmin vahaan valetun kasvimateriaalin leimahduspiste eli lämpötila, jossa materiaalin pinnalle muodostuu höyryjä riittävän suurena pitoisuutena syttyäkseen kipinästä tai avoliekistä.
Eukalyptuksen lehdet sisältävät 0,5–3,5 painoprosenttia eteeristä öljyä lajista riippuen. Eucalyptus globulus -lajilla on korkein 1,8-sineolipitoisuus, E. radiata -lajilla keskitasoinen ja E. citriodora -lajilla matalin (sitä hallitsee sitronellaali). Eukalyptusöljyn pääaineosa on 1,8-sineoli, joka tunnetaan eukalyptolina ja jonka leimahduspiste on IFRA:n teknisten tietolomakkeiden mukaan 49 °C. Palavan sydänlangan ympärillä oleva vaha-allas saavuttaa 60–80 °C ensimmäisten 15 minuutin aikana ja 85–95 °C tunnin palamisen jälkeen. Siinä makaava eukalyptuksen oksa pysyy siis jatkuvasti lämpötilan yläpuolella, jossa sen öljy alkaa höyrystää palavia höyryjä.
Kuivattu laventeli (Lavandula angustifolia) sisältää 1–3 prosenttia eteeristä öljyä, jota hallitsevat linalyyliasetaatti, jonka leimahduspiste on 76 °C, ja linalooli, jonka leimahduspiste on 78 °C. Laventeli palaa hieman vastahakoisemmin kuin eukalyptus, mutta silti selvästi vaha-altaan toimintalämpötilan alapuolella. Kuiva ruusu (Rosa damascena, kuivattu nuppu) sisältää sitronellolia ja geraniolia, joiden leimahduspisteet ovat 100–112 °C. Se on ainoa tavanomaisen koristesommitelman kasvimateriaali, joka mahtuu 90-asteiseen altaaseen vain pienellä turvamarginaalilla (ja sekin häviää ensimmäisen palamistunnin jälkeen).
Kuusen neulaset sisältävät pineeniä (alfa- ja beeta-isomeerit), joiden leimahduspisteet ovat 32 ja 35 °C, joten havuöljyt ovat vielä eukalyptoliakin haavoittuvampia. Lisäksi niillä on rakenne: 40–50 painoprosenttia selluloosaa, jonka lämpöhajoamisen (pyrolyysin) lämpötila alkaa 233 °C:ssa. Neulasten kosteus laskee alle 8 prosenttiin kuuden kuukauden sisäkuivumisen jälkeen, mikä tarkoittaa, että äkillinen syttyminen suorassa liekkikosketuksessa tapahtuu 250–280 °C:ssa. Kuivat lehmus- tai tammilehdet ovat käytännössä puhdasta selluloosa-ligniiniseosta, jonka parametrit muistuttavat neulasia, mutta itsesyttymispiste on vielä matalampi, koska ohut ja litteä rakenne tarjoaa suuren pinta-alan tilavuuteen nähden.
Taulukko kokoaa viisi yleisintä kasvimateriaalia ja niiden kriittiset termokemialliset arvot:
| Materiaali | Vaikuttava aine | Leimahduspiste (°C) | Syttyminen suorassa liekissä (°C) | Öljy- / selluloosapitoisuus |
|---|---|---|---|---|
| Eukalyptuksen oksa | 1,8-sineoli | 49 | 230–260 | 0,5–3,5 % öljyä |
| Kuivattu laventeli | linalyyliasetaatti | 76 | 240–270 | 1–3 % öljyä |
| Kuusen neulaset | alfa-pineeni + selluloosa | 32 (öljy) | 250–280 | 40–50 % selluloosaa |
| Kuivatut tammenlehdet | selluloosa + ligniini | ei öljyä | 233 (selluloosa) | ~45 % selluloosaa |
| Kuivat ruusunnuput | sitronelloli + geranioli | 100–112 | 270–290 | 0,01–0,03 % öljyä |
Sarake "leimahduspiste" kertoo palavien höyryjen muodostumisesta materiaalin pinnan yläpuolelle. Sarake "syttyminen suorassa liekissä" kertoo lämpötilasta, jossa kiinteä materiaali syttyy palamaan. Kynttilän liekin lämpötila on ytimessä 1 000–1 400 °C ja keltaisessa hehkuvyöhykkeessä 1 000–1 200 °C. Mikä tahansa näistä materiaaleista ylittää syttymiskynnyksensä sekunnin murto-osassa joutuessaan suoraan liekkikosketukseen.
Flashoverin anatomia: kuinka koristeesta tulee soihtu
Flashover tarkoittaa kynttilän yhteydessä syttymiskaskadia, jossa liekki etenee kynttilän tai sen koristeen koko ulkopinnan yli ja muodostaa kriittisen lämpötilan saavutettuaan liekkirintaman, joka voi levitä toissijaiselle palavalle pinnalle, kuten verholle, matolle tai huonekalulle. Kasvikynttilöiden riippumattomassa testissä havaittiin juuri tällainen toissijainen syttynyt pinta, joka levisi koko kynttilän yli.
Vakaa liekki palaa kohtisuoraan ylöspäin, ytimen lämpötila 1 000–1 200 °C. Eukalyptuksen oksa makaa valettuna 4 millimetrin päässä sydänlangasta, sitä ympäröivä vaha on 90-asteista ja oksa lämpenee jatkuvasti. Eteeriset öljyt höyrystyvät jo vahan pinnan yläpuolelle matalana pitoisuutena. Eukalyptolin höyryt (1,8-sineoli, 154 g/mol) vajoavat alaspäin ja kerääntyvät sydänlankaa ympäröivän vaha-altaan painanteeseen. Lämpökamera näyttäisi näkymättömän pilven, jota valokuva ei tallenna.
Poikkeama: liekki koskettaa kuivaa oksaa
Riittää veto avoimesta ikkunasta tai ilmastoinnista. Liekki taipuu sivulle valetun oksan ylle ja sen kuuma keltainen vyöhyke joutuu suoraan kosketukseen kuivan kasvin pinnan kanssa. Kynttilän liekki on hyvin kuuma — sadoista jopa tuhanteen asteeseen — ja eukalyptoli, joka jo höyrystyy pinnan yläpuolelle, syttyy 49 °C:n leimahduspisteessään käytännössä välittömästi. Se on kipinä, joka voi käynnistää koko prosessin.
Leviäminen: yhdestä oksasta tuli siirtyy seuraaviin
Kun orgaaniset öljyt syttyvät, kuumien palokaasujen tilavuus kasvaa rajusti ja liekki työntyy eteenpäin pintaa pitkin. Käynnistyy pyrolyysi eli kasvimateriaalin lämpöhajoaminen, jonka aikana vapautuu lisää palavia kaasuja: terpeenejä, eukalyptolia, monoterpeenejä sekä pieniä määriä etikkahappoa tai formaldehydiä. Nämä kaasut nousevat liekkiin ja syttyvät joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa. Liekki kasvaa ja ympäröivän vahan lämpötila nousee.
Jos kynttilässä on useita oksia ja kuivia kukkia, jokainen lisäkappale toimii siltana: se syttyy joutuessaan kosketuksiin laajentuneen liekin kanssa ja lisää itse lämpöä ja palavia kaasuja sytyttäen lähimmän naapurinsa. Näin tuli siirtyy yhdestä palavasta pisteestä toiseen.
Samanaikaisesti tapahtuu toinen asia. Palavien oksien ympärillä oleva sulanut vaha kuumenee 80–120 °C:seen, jolloin se ei ole enää geelimäistä vaan juoksevaa. Vaha valuu oksia pitkin alas ja kynttilän seinämää pitkin. Palavasta oksasta tulee sydänlanka täsmälleen samassa merkityksessä kuin alkuperäisestä sydänlangasta: se imee kapillaarisesti juoksevaa vahaa. Vaha on polttoaine, oksa on jo palava annostelija. Riittävän korkeassa lämpötilassa kynttilä lakkaa olemasta "kynttilä teknisessä mielessä" ja muuttuu juoksevan polttoaineen kerrokseksi, jossa on useita sydänlankoja. Palokirjallisuudessa tätä tilaa kutsutaan nimellä pool fire (lammikkopalo).
Valmis flashover: tuli voi hypätä ympäristöön
Liekki, joka oli alun perin muutaman senttimetrin korkuinen, voi kasvaa moninkertaiseksi. Se leviää kaikkia oksia pitkin samanaikaisesti, koska vaha–sydänlanka-mekaniikka toimii kaikilla valetuilla orgaanisilla materiaaleilla. Sulaneen vahan monilähteisestä palamisesta (pool fire, lammikkopalo) tulee riittävän energinen ja laaja-alainen liekki, jotta sen säteilylämpö sytyttää lähellä olevan palavan pinnan — verhon, paperilautasliinan tai puisen alustan.
Juuri tämä tekee kasvikynttilöistä petollisia: koko tapahtumasarja ei välttämättä kestä sekunteja, vaan se voi kehittyä minuuttien aikana jopa tunnin kestävän palamisen kuluessa — juuri siksi se on vaarallinen, koska et välttämättä huomaa sitä pitkään aikaan. Ennen kuin huomaat, ettei liekki ole kunnossa, toissijainen syttyminen voi olla jo käynnissä. Kyse ei ole sci-fi-skenaariosta vaan käyttäytymisestä, jonka kasvikynttilöiden riippumaton laboratoriokoe todella tallensi — ja juuri siksi yhdysvaltalainen kynttilänvalmistajien järjestö (NCA) suosittelee, ettei näitä kynttilöitä sytytetä lainkaan tai että sydänlanka leikataan pois vahan tasolta, jottei niitä voi sytyttää.
NFPA:n tilastot: koriste-elementti liekkivyöhykkeessä
NFPA (National Fire Protection Association) julkaisee analyysin yhdysvaltalaisten kotien tulipaloista. Home Candle Fires -osiossa todetaan kaudelle 2015–2019, että pelastuslaitokset vastasivat keskimäärin noin 7 400 kynttilöiden aiheuttamaan kotipaloon vuodessa. Tilasto ei erottele kasvikynttilöitä omaksi kategoriakseen, mutta palava koriste liekin välittömässä läheisyydessä loogisesti lisää riskiä, että syttyy jokin, jonka ei olisi pitänyt syttyä.
Kynttilöiden aiheuttamissa tulipaloissa ei ole kyse vain aineellisesta vahingosta. Tyypillisiä vammoja rajusti palavan kynttilän yhteydessä ovat palovammat käsiin tulta sammuttaessa, palovammat kasvoihin epävakaan liekin ylle kumartuessa ja savun hengittäminen. Yhteinen nimittäjä on usein juuri se, että liekin vieressä oli palavaa materiaalia — koriste, verho tai muu esine, jolla ei ollut paikkaa syttyä mutta joka syttyi.
Kynttilät ovat kotipalojen toistuvia syitä, ja vakuutusyhtiöt pitävät niitä tunnettuna riskinä. Koristekynttilät, joissa on palavia elementtejä liekin lähellä, ovat tästä näkökulmasta tavallista kynttilää riskialttiimpia, koska ne lisäävät polttoainetta juuri sinne, missä sitä ei pitäisi olla — tulen välittömään läheisyyteen.
Nämä luvut eivät sano, että jokainen kasvikynttilä aiheuttaisi tulipalon. Ne sanovat, että kun kotona syttyy kynttilän aiheuttama tulipalo, on mitattavissa oleva todennäköisyys, ettei syynä ollut pelkkä sydänlanka vaan myös sen vieressä ollut vieras palava materiaali. Valmistajien toimialayhdistys NCA (National Candle Association) suosittelee turvaohjeissaan (Safety Guidelines) nimenomaan "no foreign objects in the wax pool" (ei vieraita esineitä vaha-altaaseen), "burn within sight" (poltettava vain valvonnassa) ja "keep candles at least 12 inches away from anything that can burn" (kynttilä pidettävä vähintään 30 cm:n päässä palavista esineistä). EU:n REACH luokittelee 1,8-sineolin vaaraluokkaan Flam. Liq. 3, ja puhtaan aineen etiketissä on oltava pakollinen GHS02-merkki (liekki). Kynttilän, joka sisältää tätä materiaalia tiivistetyssä muodossa aivan sydänlangan vieressä, pitäisi REACH-merkinnän logiikan mukaan kantaa samaa varoitusta, mutta lopullisena kuluttajatuotteena se jää tämän kehyksen ulkopuolelle. Raaka-aineen kemiallinen turvallisuus katoaa suodatettuun Etsy-valokuvaan.
Vaha imeytyy puun huokosiin: leimahduspiste putoaa 240:stä 175 °C:seen
Havu- ja lehtipuumateriaalien eteeriset öljyt ovat kasvin eritysrauhasissa ohuen soluseinämän erottamina. Kuivuessaan suurin osa vedestä haihtuu ja öljy jää puolikiinteään, lähes tiivistyneeseen muotoon. Varastolaadun kuivattu laventeli säilyttää 12 kuukauden säilytyksen jälkeen vielä 80–90 prosenttia alkuperäisestä eteerisen öljyn pitoisuudestaan. Kun se valetaan vahaan, soluseinämät heikkenevät edelleen 70–90 °C:ssa ja öljy tihkuu ympäröivään vahaan mikroemulsiona. Oksa, joka on 3–5 millimetriä pinnan alla, altistuu jatkuvasti 90 °C:n lämpötilalle, ja suoraan syttymiseen riittää enää 350 °C lisää liekistä. Hyllyltä otettu kylmä oksa tarvitsisi kaksinkertaisen määrän energiaa. Esilämmitys lyhentää syttymisajan suunnilleen puoleen.
Puumaisilla ja huokoisilla kasvimateriaaleilla (kuivat ruusunnuput, sammalvaippa, pienet tehdyt puukoristeet) on mikrohuokoset, jotka imevät juoksevan vahan kapillaareihinsa. Vaha on itsessään palava hiilivety. Puulla, jonka kosteus on alle 8 %, on normaalisti leimahduspiste noin 220–240 °C, mutta sama kappale 25-prosenttisella vahakyllästyksellä laskee 175–185 °C:seen, koska siinä on nyt aktiivisena lisäpolttoainetta matalammalla leimahduspisteellä.
Huokoisen kasvin, vahakyllästyksen ja kuivan eteerisen öljyn yhdistelmä on itsessään täydellinen mikrokomposiittinen palava materiaali. Juuri tästä syystä paikalliset kynttiläpajat, jotka vetoavat sisäisiin testeihinsä ("poltimme satoja näitä kynttilöitä ilman vahinkoa"), kuvaavat usein työtä hallitussa ympäristössä ilman vetoa, kissoja, lapsia, avoimia ikkunoita tai verhoja. Lisäksi kasvien kuivaus pajassa on usein aktiivista (kuivurit, dehydraattorit), kun taas kotona asiakas säilyttää kynttilää huoneessa, jonka kosteus vaihtelee. Kolmen kuukauden kaapissa säilytyksen jälkeen laventelilla, jolla alun perin oli 9 % kosteutta, on enää 4 % kosteutta. Pyrolyysi etenee nopeammin, eteeristen öljyjen leimahduspisteet eivät käytännössä siirry. Kynttilä, joka paloi pajassa 100 kertaa turvallisesti, pettää kotona neljän kuukauden jälkeen ensimmäisessä avoimen ikkunan vedossa.
Turvallisuusnormien näkökulmasta tällä on käytännön seuraus. Eurooppalainen kynttilöiden turvallisuusstandardi EN 15493 käsittelee muun muassa toissijaista syttymistä ja pakkauksen palavuutta. Jotkin vakuutusyhtiöt harkitsevat tiukempaa suhtautumista vahinkoihin, joissa osoitetaan, että tulen levitti kynttilässä ollut vieras palava koriste-elementti. Käytännön vaikutuksessa tämä tarkoittaa, että tällaisen kynttilän aiheuttamasta vahingosta voi viime kädessä joutua vastuuseen se, joka sen sytytti — siksi kannattaa tietää, mikä tarkalleen sydänlangan vieressä palaa.
Turvalliset vaihtoehdot: kukkaistuoksut ilman fyysisiä kasveja
Ratkaisu on triviaali, ja aromaterapiateollisuus on käyttänyt sitä 1880-luvulta lähtien. Esteettinen ja aistillinen elämys, jonka kasvikynttilä lupaa (eukalyptuksen, laventelin, metsän, syyslehtien tuoksu), ei synny fyysisten kasvien läsnäolosta liekkivyöhykkeessä. Se syntyy tiivistetyistä eteerisistä öljyistä tai IFRA-standardin täyttävistä hajusteseoksista, jotka on liuotettu vahamatriisiin 6–10 painoprosentin pitoisuudessa. Tuoksu diffundoituu kynttilän lämpimän pinnan kautta ympäröivään ilmaan 30–40 °C:ssa, mikä on selvästi minkä tahansa yleisesti käytetyn eteerisen öljyn leimahduspisteen alapuolella aerosolisoidussa muodossa.
Kynttilä, jossa on 8 % "Eucalyptus & Mint" -hajusteseosta valettuna soijavahaan ilman fyysisiä kasveja, antaa saman tuoksuintensiteetin 40–60 palamistunnin ajan ilman, että liekkivyöhykkeessä on mitään palavaa koristemateriaalia. Periaate on sama, jota hajusteteollisuus on käyttänyt 1880-luvulta lähtien: tuoksu on yhtä kuin vaikuttava aromaattinen hiilivety, joka on liuotettu vakaaseen kantajaan ja joka haihtuu hallitusti. Diffuusio kynttilän lämpimältä pinnalta 30–40 °C:ssa on kolme suuruusluokkaa hitaampaa kuin palavan materiaalin pyrolyysi liekkikosketuksessa, mikä antaa insinööreille vapauden suunnitella tuoksuprofiileja turvallisuudesta tinkimättä.
Jos asiakas pitää kuivan laventelin näkemisestä rustiikkisena sisustuselementtinä, ratkaisu on kuiva laventeli maljakossa 30 cm:n päässä palavasta kynttilästä. Maljakossa oleva laventeli ei joudu kosketuksiin vaha-altaan kanssa, se ei esilämpene, sillä ei ole liekkialtistusta, ja sen eteeriset öljyt diffundoituvat huoneilmaan 22 °C:ssa puoliintumisajan ollessa kuukausia. Kontaktipalo on nolla. Kaksielementtisen esillepanon (kynttilä plus viereinen kuiva kasvi) esteettinen vaikutus on valokuvauksellisesti käytännössä identtinen valetun version kanssa, vain ilman palokaskadia. Tätä formaattia suosittelevat myös premium-kynttilöiden valmistajat itse sisustusstailaukseen.
Kolmas periaate on astian materiaali, joka täyttää borosilikaattilasin 3.3 standardin DIN ISO 3585. Kukkakynttilä, joka palaa borosilikaattilasista valmistetussa astiassa, jonka lämpöshokinkestävyys on 165 °C (verrattuna soodakalkkilasin 33–55 °C:seen), takaa, ettei astia halkea edes sattumanvaraisessa vedossa, kylmän veden äkillisessä kaatamisessa kuumalle kynttilälle tai jääkylmän käden kosketuksessa. Borosilikaatti kehitettiin laboratoriokäyttöön vuonna 1893 (Otto Schott), ja se on nykyään lämpörasitettujen sovellusten teollinen standardi.
NOBAMO-premiumkynttilöiden kategorioissa, jotka kantavat tuoksuseoksia matriisissa ilman fyysisiä kasveja, pätee yksinkertainen sääntö: tuoksu kyllä, oksat ei. Huoneessa tuoksuva eukalyptuskynttilä on turvallinen. Eukalyptuskynttilä, jossa on näkyvä oksa sydänlangan vieressä, on insinöörikompromissi, joka suosii visuaalisuutta termokemiallisen vakauden kustannuksella.
Viisi käytännön päätöstä kynttilää ostettaessa
- Tarkista liekkivyöhyke myymälässä olevasta kynttilästä. Liekkivyöhyke on alue, joka ulottuu 3 cm pystysuoraan sydänlangan yläpuolelle ja 2 cm sivusuunnassa siitä. Jos siinä makaa mitä tahansa näkyvää vierasta materiaalia (oksa, lehti, kuiva kukka, oljenkorsi, sammalvaippa, puinen lastunpala), kynttilä ei täytä CPSC:n yleisiä turvaohjeita palavien materiaalien sijoittamisesta kynttilöiden läheisyyteen. Halkaisijaltaan 8 cm:n kynttilöissä, joiden sydänlanka on keskellä, tämä tarkoittaa, että kasvit voivat olla vain ulkoreunan viimeisessä 1 cm:ssä. Halkaisijaltaan 5 cm:n kynttilöissä siinä ei käytännössä ole järkeä: sydänlanka on 2,5 cm:n kohdalla, ja 3 cm:n etäisyys vaatisi 5,5 cm:n halkaisijan.
- Etsi etikettiä, jossa on koriste-elementin leimahduspiste. Eettinen valmistaja ilmoittaa teknisen tietolomakkeen, jossa on valettujen kasvimateriaalien leimahduspisteet. Jos minkä tahansa elementin leimahduspiste on alle 100 °C, kynttilää ei tule polttaa. Sen tulisi toimia vain koristeena ilman sydänlangan sytyttämistä (mikä on ristiriidassa kynttilän tehtävän ja asiakkaan käytännön odotuksen kanssa).
- Suosi tuoksuseoksia ilman fyysisiä kasveja. Kukka-, metsä- tai yrttituoksut vahamatriisissa tarjoavat saman aistielämyksen vakaalla termokemialla. Suhde 6–10 % tuoksua matriisissa on teollinen standardi 40–60 palamistunnille johdonmukaisella tuoksuintensiteetillä. Esteettinen lisä voidaan saavuttaa maitolasilla, värivahalla, pintatekstuurilla tai kynttilän ympärillä olevalla koristepidikkeellä (EI vahassa).
- Kuivat kasvit kuuluvat maljakkoon, ei vaha-altaaseen. Kaksielementtisen sommitelman estetiikka (kynttilä plus viereinen kuiva kasvi maljakossa) on visuaalisesti verrattavissa valettuun versioon. Liekin ja palavan kasvin välinen 30 cm:n etäisyys on tekninen minimi kontaktisyttymisen poissulkemiseksi.
- Pyydä astian materiaalisertifikaatti. Borosilikaattilasin lämpöshokinkestävyys on 165 °C, mikä on viisinkertainen soodakalkkilasiin verrattuna. Suuremmissa lämpötilaeroissa (veto, kylmän veden kaataminen, kostean käden kosketus) borosilikaatti kestää selvästi paremmin astian halkeamista ja palavan vahan toissijaista vuotamista.
Kasvikynttilöiden riippumattomalla laboratoriokokeella (jonka teki yhdysvaltalainen kynttilänvalmistajien järjestö NCA ASTM-menetelmän mukaan) ei ole lainvoimaa, eivätkä sen tulokset ole sitovia sarjatuotannossa. Ne ovat kuitenkin tärkeä apuväline päätöksenteossa. Jos yhdellä kynttilällä on huomattavasti suurempi todennäköisyys pettää vedossa kuin toisella, rationaalinen asiakas valitsee turvallisemman. Kasvikynttilän markkinointi puhuu "palasesta luontoa sisätiloissa", fysiikka puhuu kaasujen rajusta palamisesta ja siitä, kuinka tuli siirtyy oksasta toiseen. Molemmat ovat totta. Vain toinen niistä tarkoittaa, että kynttilä voi muuttua soihduksi ja tuli hypätä hyllylle.
Hedelmäiset
Carrara-kynttilä - Pioni / Valkoinen / Hopea / Lime, Mango
Kynttilä Keskikokoinen Talo - Valkoinen / Omena, Kaneli
Ikuisuuskynttilä - Valkoinen / kookos
Kynttilä Ruusunmarja - Valkoinen/Limetinmango
Sateniunikko Kynttilä - Valkoinen / Vaaleanpunainen / Kirsikka, Manteli
Kynttilä Mozaika - Valkoinen / Neon Vihreä / Omena, Kaneli
Kynttilä Talo - Valkoinen / Mansikka, Raparperi
Kynttilä Vintage Van - Valkoinen / Lime, Basilika, Mandariini
Kynttilä Kukkiva Marmori - Valkoinen / Kulta / Limetti, Basilika, Mandariini
Kommentit
Lisää kommentti
Kirjautuminen vaaditaan
Kommentin lisäämiseksi sinun on kirjauduttava tiliisi.
Ei tiliä? Rekisteröidy